Henkinen haava ei synny yhdest\u00e4 tapahtumasta, vaan kokemusten tavasta j\u00e4rjesty\u00e4 ihmisen sis\u00e4iseen maailmaan. Varhaisissa ihmissuhteissa lapsi oppii, milt\u00e4 tuntuu olla olemassa toisen ihmisen mieless\u00e4: tuleeko n\u00e4hdyksi, kannatelluksi ja ymm\u00e4rretyksi. Kun n\u00e4m\u00e4 kokemukset ovat riitt\u00e4v\u00e4n hyvi\u00e4, sis\u00e4inen maailma rakentuu joustavaksi ja turvalliseksi. Kun ne taas ovat puutteellisia, ristiriitaisia tai liian kuormittavia, syntyy haava, joka vaikuttaa my\u00f6hemmin tunteisiin, ihmissuhteisiin ja omaan k\u00e4sitykseen itsest\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 prosessilla on t\u00e4rke\u00e4 vaikutus siihen, miten henkinen haava syntyy.<\/p>\n\n\n\n
Henkinen haava syntyy erityisesti silloin, kun lapsi joutuu sopeutumaan ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n tavalla, joka vie h\u00e4nt\u00e4 kauemmas omista tunteistaan. Jos omat tarpeet tai tunteet eiv\u00e4t saa tilaa, lapsi oppii mukautumaan, ennakoimaan ja hillitsem\u00e4\u00e4n itse\u00e4\u00e4n tavalla, joka tuntuu turvalliselta siin\u00e4 hetkess\u00e4 mutta k\u00e4\u00e4ntyy my\u00f6hemmin itse\u00e4 vastaan. Haava ei siis ole pelkk\u00e4 muisto, vaan tapa, jolla sis\u00e4inen j\u00e4rjestelm\u00e4 oppii toimimaan.<\/p>\n\n\n\n
Joissakin tilanteissa haava syntyy siit\u00e4, ett\u00e4 lapsi kohtaa emotionaalisen poissaolon, jota h\u00e4n ei pysty ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Kun t\u00e4rke\u00e4 ihminen on fyysisesti l\u00e4sn\u00e4 mutta sis\u00e4isesti poissa, lapsi joutuu rakentamaan itselleen suojarakenteen, joka kantaa tyhjyyden ja et\u00e4isyyden tunteita. T\u00e4m\u00e4 sis\u00e4inen tila voi aikuisuudessa tuntua elottomuudelta, vaikeutena tuntea tai kokemuksena siit\u00e4, ettei mik\u00e4\u00e4n oikein kosketa.<\/p>\n\n\n\n
Toisinaan haava syntyy kokemuksista, jotka ovat olleet liian voimakkaita tai liian varhaisia suhteessa lapsen kykyyn k\u00e4sitell\u00e4 niit\u00e4. Kun tunteet ylitt\u00e4v\u00e4t sietokyvyn, mieli rakentaa suojaavia kerroksia, jotka pit\u00e4v\u00e4t kokemuksen loitolla. N\u00e4m\u00e4 kerrokset auttavat selviytym\u00e4\u00e4n, mutta samalla ne est\u00e4v\u00e4t yhteyden omiin tunteisiin ja toisiin ihmisiin. Aikuisuudessa t\u00e4m\u00e4 voi n\u00e4ky\u00e4 vaikeutena luottaa, taipumuksena vet\u00e4yty\u00e4 tai tunteena, ett\u00e4 jokin osa itsest\u00e4 on j\u00e4\u00e4nyt irralliseksi.<\/p>\n\n\n\n
Henkinen haava voi synty\u00e4 my\u00f6s tilanteissa, joissa lapsi joutuu jakamaan itsens\u00e4 kahtia. Kun l\u00e4heisyys ja pelko, l\u00e4mp\u00f6 ja hylk\u00e4\u00e4minen tai hyv\u00e4ksynt\u00e4 ja arvostelu esiintyv\u00e4t rinnakkain, sis\u00e4inen maailma rakentuu kahdesta yhteensopimattomasta alueesta. Ihminen oppii pit\u00e4m\u00e4\u00e4n osan itsest\u00e4\u00e4n piilossa, jotta suhde toiseen s\u00e4ilyisi. T\u00e4m\u00e4 sis\u00e4inen jakautuminen tuntuu aikuisuudessa usein ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isen\u00e4 h\u00e4pe\u00e4n\u00e4, jatkuvana varuillaanolona tai vaikeutena olla oma itsens\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Joillekin haava syntyy siit\u00e4, ett\u00e4 tunteiden virta katkeaa. Kun lapsi ei saa kokemusta siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen tunteensa ovat siedett\u00e4vi\u00e4 ja kannateltavia, h\u00e4n oppii pelk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n omaa el\u00e4vyytt\u00e4\u00e4n. T\u00e4ll\u00f6in haava ei ole vain menetyksen tai ristiriidan j\u00e4lki, vaan my\u00f6s vaurio siin\u00e4, miten ihminen kokee oman sis\u00e4isen energiansa ja tunteidensa voiman. T\u00e4m\u00e4kin n\u00e4k\u00f6kulma auttaa ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, miten henkinen haava syntyy monella eri tavalla.<\/p>\n\n\n\n
Lapsen psykologiset rajat ovat kuin sis\u00e4inen tila, jossa oma kokemus saa muotoutua rauhassa. Kun n\u00e4m\u00e4 rajat tunnistetaan ja niit\u00e4 kunnioitetaan, lapsi voi rakentaa v\u00e4hitellen tunteen siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen sis\u00e4inen maailmansa on turvassa ja ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on oikeus omiin tunteisiinsa, ajatuksiinsa ja rytmiins\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on yksi t\u00e4rkeimmist\u00e4 tavoista ehk\u00e4ist\u00e4 henkisen haavan synty\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Psykologiset rajat rikkoutuvat erityisesti silloin, kun aikuinen astuu liian voimakkaasti lapsen sis\u00e4iseen tilaan. T\u00e4m\u00e4 voi tapahtua monella tavalla: tulkitsemalla lapsen tunteita liian nopeasti, t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 lapsen mielen omilla huolillaan, k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 lasta omien tarpeiden s\u00e4\u00e4telyyn tai odottamalla lapselta sellaista ymm\u00e4rryst\u00e4, johon h\u00e4n ei viel\u00e4 kykene. Kun lapsi joutuu kantamaan aikuisen tunteita tai mukautumaan aikuisen sis\u00e4iseen maailmaan, h\u00e4nen omat rajansa h\u00e4m\u00e4rtyv\u00e4t. T\u00e4ll\u00f6in syntyy haava, joka liittyy kokemukseen siit\u00e4, ettei oma sis\u00e4inen el\u00e4m\u00e4 ole suojassa.<\/p>\n\n\n\n
Toinen tapa, jolla rajat rikkoutuvat, on emotionaalinen ep\u00e4vakaus. Jos lapsi ei voi ennakoida, milloin aikuinen on l\u00e4sn\u00e4 ja milloin poissa, milloin l\u00e4mmin ja milloin et\u00e4inen, lapsi ei pysty rakentamaan vakaata k\u00e4sityst\u00e4 omasta erillisyydest\u00e4\u00e4n. H\u00e4n joutuu jatkuvasti tarkkailemaan ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 ja mukautumaan siihen, mik\u00e4 vie tilaa omalta kokemukselta. T\u00e4llainen jatkuva valppaus est\u00e4\u00e4 sis\u00e4isen maailman luonnollisen kasvun ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 j\u00e4ljen, joka tuntuu my\u00f6hemmin ep\u00e4varmuutena ja sis\u00e4isen\u00e4 jakautumisena.<\/p>\n\n\n\n
Psykologisten rajojen kunnioittaminen tarkoittaa my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 lapsen tunteet saavat olla h\u00e4nen omiaan. Kun aikuinen osaa ottaa vastaan lapsen tunteita, ei v\u00e4h\u00e4ttele niit\u00e4 eik\u00e4 tee niist\u00e4 omiaan, lapsi oppii, ett\u00e4 h\u00e4nen sis\u00e4inen kokemuksensa on siedett\u00e4v\u00e4 ja arvokas. T\u00e4m\u00e4 luo perustan tunteiden s\u00e4\u00e4telylle ja omalle identiteetille. Jos taas lapsen tunteet tulevat aikuiselle liian raskaiksi tai jos aikuinen reagoi niihin omien tarpeidensa kautta, lapsi oppii piilottamaan osia itsest\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 piilottaminen on yksi keskeinen mekanismi siin\u00e4, miten henkinen haava syntyy.<\/p>\n\n\n\n
Lapsen rajojen kunnioittaminen ei tarkoita et\u00e4isyytt\u00e4 tai kylmyytt\u00e4, vaan sensitiivist\u00e4 l\u00e4sn\u00e4oloa, jossa aikuinen on saatavilla mutta ei tunkeile. Lapsi tarvitsee aikuisen, joka suojaa mutta ei tukahduta, joka kannattelee mutta ei m\u00e4\u00e4rittele, joka n\u00e4kee mutta ei omista. T\u00e4llaisessa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 lapsi voi kasvaa omaksi itsekseen ilman, ett\u00e4 h\u00e4nen sis\u00e4inen maailmansa joutuu puolustautumaan tai jakautumaan.<\/p>\n\n\n\n
Kun lapsen psykologiset rajat tunnistetaan ja niit\u00e4 kunnioitetaan, sis\u00e4inen maailma saa rakentua omalla painollaan. T\u00e4m\u00e4 on paras suoja henkist\u00e4 haavaa vastaan: kokemus siit\u00e4, ett\u00e4 oma sis\u00e4inen el\u00e4m\u00e4 on turvassa, erillinen ja arvokas.<\/p>\n\n\n\n
Psykologiset rajat ja aivojen kehitys<\/strong><\/p>\n\n\n\n Varhaisen vuorovaikutuksen tutkimus osoittaa, ett\u00e4 lapsen psykologisten rajojen kunnioittaminen ei ole pelkk\u00e4 kasvatuksellinen ihanne, vaan sill\u00e4 on mitattavia neurobiologisia seurauksia. Kun aikuinen toimii sensitiivisesti, ei tunkeile lapsen sis\u00e4iseen tilaan ja kykenee s\u00e4\u00e4telem\u00e4\u00e4n omia tunteitaan, lapsen oikean aivopuoliskon s\u00e4\u00e4telyj\u00e4rjestelm\u00e4t, stressij\u00e4rjestelm\u00e4 ja tunteiden k\u00e4sittelyyn liittyv\u00e4t hermoverkot kehittyv\u00e4t vakaammin. Turvallinen, lapsen erillisyytt\u00e4 kunnioittava vuorovaikutus tukee orbitofrontaalisen aivokuoren kypsymist\u00e4, hermoston rauhoittumista, autonomian kehittymist\u00e4 ja kyky\u00e4 erottaa oma kokemus toisen kokemuksesta. Sen sijaan intrusiivinen, ennakoimaton tai emotionaalisesti ylivirittynyt vuorovaikutus aktivoi lapsen stressij\u00e4rjestelm\u00e4n, heikent\u00e4\u00e4 hermoverkkojen integraatiota ja voi johtaa my\u00f6hempiin vaikeuksiin tunnes\u00e4\u00e4telyss\u00e4, kiintymyssuhteissa ja omien rajojen tunnistamisessa. N\u00e4iden tutkimusten yhteinen viesti on selv\u00e4: lapsen psykologisten rajojen kunnioittaminen rakentaa aivoihin perustan, joka suojaa henkiselt\u00e4 haavalta ja tukee ehe\u00e4n minuuden muodostumista. (Schore; Feldman; Tronick; Lyons\u2011Ruth; Siegel)<\/em><\/p>\n\n\n\n Winnicott, D. W. (1965). The Maturational Processes and the Facilitating Environment. Henkinen haava ei synny yhdest\u00e4 tapahtumasta, vaan kokemusten tavasta j\u00e4rjesty\u00e4 ihmisen sis\u00e4iseen maailmaan. Varhaisissa ihmissuhteissa lapsi oppii, milt\u00e4 tuntuu olla olemassa toisen ihmisen mieless\u00e4: tuleeko n\u00e4hdyksi, kannatelluksi ja ymm\u00e4rretyksi. Kun n\u00e4m\u00e4 kokemukset ovat riitt\u00e4v\u00e4n hyvi\u00e4, sis\u00e4inen maailma rakentuu joustavaksi ja turvalliseksi. Kun ne taas ovat puutteellisia, ristiriitaisia tai liian kuormittavia, syntyy haava, joka vaikuttaa my\u00f6hemmin … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9],"tags":[],"class_list":["post-102","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-aivot-ja-tunteet"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/fabiogoderecci.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/102","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/fabiogoderecci.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/fabiogoderecci.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/fabiogoderecci.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/fabiogoderecci.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=102"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/fabiogoderecci.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/102\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":134,"href":"https:\/\/fabiogoderecci.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/102\/revisions\/134"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/fabiogoderecci.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=102"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/fabiogoderecci.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=102"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/fabiogoderecci.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=102"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}Viitteet:<\/h1>\n\n\n\n
Bollas, C. (1987). The Shadow of the Object.
Green, A. (1986). The dead mother. International Journal of Psychoanalysis.
Ogden, T. (1989). The Primitive Edge of Experience.
Eigen, M. (1993). The Electrified Tightrope.
Bion, W. R. (1962). Learning from Experience.
Mahler, M. (1975). The Psychological Birth of the Human Infant.
Anzieu, D. (1989). The Skin Ego. (ego boundaries \/ psychic skin)
Schore, A. N. (1994). Affect Regulation and the Origin of the Self: The Neurobiology of Emotional Development.
Feldman, R. (2007). Parent\u2013infant synchrony and the construction of shared timing; physiological and behavioral processes. Developmental Science.
Tronick, E. (2007). The Neurobehavioral and Social-Emotional Development of Infants and Children.
Lyons\u2011Ruth, K. (1999). The two-person construction of defenses: Disorganized attachment strategies, unintegrated mental states, and hostile\/helpless relational processes. Psychoanalytic Inquiry.
Siegel, D. J. (1999). The Developing Mind: How Relationships and the Brain Interact to Shape Who We Become.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"